Ei pöllömpää
Onko teillä tilanteita, joissa sokerinne tuppaavat aina nousemaan? Omalla
kohdallani teatterikäynnit ovat yleensä takuuvarmoja hypereiden aikaansaajia.
Kerran juuri ennen näytöstä tarkistin sokerit, ja mittari näytti melkein
kahtakymmentä. Vaikken syönyt mitään, pistin korjausinsuliinia reippaasti. Puolentoista
tunnin kuluttua väliajalla varmistin, että sokerit olivat lähteneet laskuun.
Mitä vielä, arvo oli vain yhden yksikön matalampi kuin aiemmin.
Olin hiljattain äitini kanssa katsomassa viihdyttävää komediaa "Näillä palkoilla
ei makseta" Tampereen Työväen Teatterissa. Tälläkin kertaa sokerit nousivat
taivaisiin, mutta onneksi syy löytyi helposti. Edellisen aterian jälkeen olin
herkutellut munkilla, ja arvioinut hiilarien määrän alakanttiin.
Loppuillasta arvot tasaantuvat, kun lähdimme poikaystäväni kanssa pöllöretkelle
Tampereen pohjoisosien metsiin. Niitä kuulee parhaiten alkukevään leutoina ja
vähätuulisina öinä. Liikuimme autolla, ja pysähtelimme tiheästi kuuntelemaan
mahdollisia pöllöjä. Heti alkuun havaitsimme huuhkajan, jonka kumea huhuilu
kantaa otollisella säällä useita kilometrejä. Samalla paikalla ihmettelimme
erehdyttävästi helmipöllöltä kuulostanutta koiraeläintä, joka taisi kuitenkin
olla kettu.
Koko retken aikana kuulimme peräti neljä huuhkajaa, kaksi helmipöllöä, viirupöllön sekä varpuspöllön. Linnut olivat mukavasti äänessä, vaikka kaksi viimeistä jäi minulta kuulematta tarkkaavaisuuden puutteesta johtuen. Ei siis ollenkaan pöllömpi retki!