Astrupeja ja tähystyksiä

Keuhko-osaston lääkärit opettivat minulle heti harjoittelun alussa valtimoverinäytteen eli astrupin ottamisen. Se otetaan tavallisesti joko ranteesta tai kyynärtaipeesta tarkoitukseen soveltuvalla neulalla. Näytteestä voidaan analysoida muun muassa veren happi- ja hiilidioksidipitoisuus sekä pH, joiden avulla pystytään arvioimaan esimerkiksi keuhkojen toimintaa.

Ensimmäisillä kerroilla seurasin vierestä ja harjoittelin lääkärin opastuksella, mutta loppuajan sain ottaa näytteitä itsenäisesti. Se oli mielenkiintoista, ja monesti näytteenotto onnistui ensimmäisellä yrityksellä. Toisinaan valtimo tuntui hyvin heikosti tai ”karkasi” pistettäessä, jolloin pyysin kokeneempaa kollegaa apuun. Yhtenä aamuna menin ottamaan astrupia potilaalta, joka jännitti toimenpidettä jonkin verran. Siksi tuntui palkitsevalta, kun osuin oikeaan kohtaan heti ja neulan poistettuani potilas ihmetteli: ”Ai nytkö se on jo ohi?”

Osastolla pääsin katsomaan useita pleurapunktioita, joissa keuhkopussiin tehdään steriilisti pieni reikä nesteen poistoa varten. Lisäksi sain hyvää harjoitusta keuhkojen kuunteluun stetoskoopilla: erilaiset rahinat, vinkunat sekä hiljentyneet hengitysäänet tulivat tutuksi. Muutaman kerran menin potilaiden mukana toimenpiteisiin, kuten spirometriaan, jossa mitataan keuhkojen toimintakykyä.

Erityisen mielenkiintoista oli kuitenkin seurata bronkoskopiaa eli keuhkoputkien tähystystä. Siinä kapea tähystin viedään nenän kautta keuhkoihin. Oli hienoa nähdä kuvaruudulla reaaliajassa se kohta keuhkoputkistosta, jossa tähystin liikkui. Toimenpiteen yhteydessä oli mahdollista ottaa myös kudosnäytteitä. Ihmeellistä, mitä kaikkea nykyaikainen teknologia mahdollistaa!