Allergia ja diabetes – vaarallinen yhdistelmä

Vaikka tiesin, että leivonnaisessa käytetään sitä, havahduin asiaan vasta haukattuani suupalan verran sesongin herkkua. Vuosia sitten olin edellisen kerran syönyt mantelittomia versioita, enkä nyt tajunnut aavistaa vaaranpaikkaa.

En ehtinyt maistaa kuin teelusikan kokoisen palan, kun pian kurkkuni alkoi tuntua karhealta. Huuleen ja kieleen nousi pieniä paukamia, ja parinkymmenen minuutin kuluttua vatsa tuli kipeäksi. Reilun tunnin kuluttua aloin oksentaa, mikä pahensi oloa entisestään. Koko kroppa lehahti helakanpunaiseksi, ja sinne tänne ilmestyi kutiavaa ihottumaa.

Olin pistänyt insuliinia normaalisti, joten verensokeri alkoi laskea, koska en saanut syötyä mitään. Yritin hörppiä pieniä kulauksia mehua, mutta edes se ei pysynyt sisälläni millään. Olo oli todella kamala ja kun sokerit kääntyivät laskuun, pelästyin kunnolla. Mietin kaikki kauhuskenaariot: loppuuko tämä ellotus koskaan, meneekö minulta taju, joudunko sairaalaan. Toisaalta arvot eivät vielä olleet hypoilla, joten ambulanssin kutsuminenkaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. 

Päätin viimeisenä oljenkortena yrittää hunajalla nostaa verensokeria. En olisi jaksanut itse avata purkkia, mutta onneksi poikaystävä kaatoi ison hunajakeon lautaselle. Imelä sokeripommi maistui ällöttävältä. Se kuitenkin tepsi, ja parinkymmenen minuutin kuluttua mittari näytti jo yhdeksää. Etova tunne jatkui vielä monta tuntia, mutta pahin oli onneksi takana.

Olen saanut aiemminkin rajuja oireita mantelista, mutta nyt diabetes oli tullut uutena mukaan kuvioon. Tällä kertaa kaikki päättyi hyvin, vaikka aineksia vakavampaankin olisi ollut. Tapaus oli karu muistutus siitä, että pahan allergian ja diabeteksen yhdistelmän kanssa saa olla tarkkana.

Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia, miten olette selvinneet niistä?

Kuinka hoidatte itseänne mahataudissa – erityisesti yksin asuvat, millä keinoilla pärjäätte silloin?