Äkillinen syksyinen verensokerivuoristorata
Muistin tämän neuvon, ja nostin muutama viikko sitten pitkävaikutteisen annosta
yhdellä yksiköllä. Verensokerini ovat jostakin syystä tänä syksynä seilanneet
poikkeuksellisen paljon, enkä tiedä miksi.
Tällä hetkellä käytän kahta eri
pikainsuliinia samaan aikaan. Annostelen niitä eri suhteessa ruuan
koostumuksesta ja syömistä edeltävästä verensokerista riippuen. Tämä systeemi
hakee vielä paikkaansa. Joissakin tilanteissa yhdistelmä toimii optimaalisesti,
toisissa taas ei ollenkaan.
Yhtenä maanantaina Fiasp-kynäni tyhjeni, joten otin jääkaapista tuliterän
kynän tilalle. Seuraavan päivän lounaalla ja päivällisellä verensokerini nousi
suorana viivana yli 20:een, vaikka pistin tavanomaiset insuliiniannokset. Aterianjälkeiset
nousut ovat kiusanneet minua jo pitkään, mutta jotenkin niiden voimakkuus
ihmetytti.
Käyrät jatkoivat parin päivän ajan poikkeuksellisen voimakasta sahaamistaan ja
sama kuvio toistui.
Aina aterian jälkeen Libren-käyrä näytti viivasuoralta
pystysuunnassa, ja jouduin korjailemaan näitä nousuja toisella, hieman
pitempivaikutteisella pikainsuliinilla.
Ahdistuin tilanteesta ja olin voipunut. Yhtenä iltapäivänä opiskelujen jälkeen
olin vähällä purskahtaa itkuun, kun tuntui, ettei mikään diabeteksen hoidossa
toimi tai riitä. Ajattelin, että pian minun on laitettava viestiä hoitopaikkaan
ja tunnustettava, että tarvitsen apua. En jaksa enkä osaa hoitaa itseäni enää. Olisin
ollut valmis melkein mihin tahansa lääkkeelliseen tai lääkkeettömään
hoitomuotoon, kunhan vain jotenkin verensokerit pysyisivät kuosissa.
Nenä paljasti syyn
Sitten iltapalaa syödessäni ihmettelin, miksi käteni haisevat niin voimakkaasti
insuliinilta. Toki pistin äskettäin, mutta normaalisti tätä aavistuksen
tunkkaista hajua en kyllä huomaa. Aloin tutkia Fiasp-kynää tarkemmin, ja
huomasin lasiampullin tyvessä pienen, mutta selvän särön. Ei siis ihme, että
sokeritasoni olivat olleet edeltävät päivät pilvissä: rikkinäinen insuliinikynä
oli syypää kummalliseen vuoristorataan.
Testasin vielä havainnollisuuden vuoksi viallisen kynän toimintaa, eikä neulan
päästä tullut kuin tippa nestettä, vaikka pyöräytin kynän päästä kymmenen
yksikön annostelun. Tämä insuliinikynän testiannos, joka jo sairastumisen
alkuvaiheessa opetetaan aina tekemään, oli tietysti edeltävinä päivinä arjen
kiireessä jäänyt tekemättä.
Jälkikäteen ajateltuna kuvio ja omahoidon epäonnistumisen syy on selvä, mutta
pitkään sairastaneena joskus unohtuu miettiä ilmeisiä tai ”liian”
yksinkertaisia syitä. Vielä yhdentoista sairastamisvuoden jälkeen
dee-seuralaiseni osaa yllättää ja tuoda täysin uusia käänteitä elämään.
Tapauksen
opetus: muista aina testata insuliinikynän toimivuus, jos verensokerit
heittelevät poikkeuksellisen rajusti!
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi