Yhä syvemmälle - haaveena laitesukellus

Sain joululahjaksi mahdollisuuden toteuttaa yhden suurimmista unelmistani, mahdollisuuden laitesukeltaa.

Olin ensin hyvin epäluuloinen. Luulin, ettei diabeteslääkärini antaisi lupaa, tai ettei seura suostu ottamaan minua kokeiluun mukaan. Olen hyvin nuoresta asti haaveillut laitesukelluksesta, kun olen uintia, uppopalloa ja ilman laitteita pyörtyäsukeltelua harrastanut.

Soitin suhteellisen pian lääkärilleni kysyäkseni lupaa. Kun sain kuulla pääseväni hänen puolestaan kokeiluun, olin pelkkää hymyä koko loppupäivän.

Maanantai 8.1. oli se päivä jolloin oli määrä sukeltaa. Itse mietin alkuun, että kuinka painavat ovat sukelluslaitteet olisivat, mutta päästessäni veteen ne eivät tuntuneet missään.

Veteen päästessäni tunsin olevani paikassa, missä mun kuuluikin olla. Rakastuin sukeltamiseen heti! Se oli upea kokemus hengittää veden alla, ja sain mennä sitä vauhtia mitä halusin ilman pelkoa hapen loppumisesta.

Aikaisemmasta vesiurheilutaustasta taisi olla kohdallani hyötyä, sillä sukelsin kuulemma kuin vanha tekijä. Sen verran rankempaa se taisi olla verrattuna laitteettomaan sukellukseen, sillä sokerini laskivat 3,5. Sain mahdollisuuden mennä veteen toisen kerran. Se oli vielä upeampaa, sillä sain mennä hiukan vapaammin kuin ekalla kerralla.

Riippuu seurasta, miten he hyväksyvät diabeetikoita laitesukelluskokeiluihin. Seura jonka kautta itse olin sukeltamassa hyväksyi diabeteslääkärini suullisen luvan kokeiluun, mutta jos haluan jatkaa sukelluskurssille, tarvitaan lupa kirjallisena.

Oma lääkärini oli aluksi hyvin epäileväinen kokeilun suhteen, mutta päästi mut kokeiluun, koska sukellus tapahtui rajatuissa olosuhteissa ja tunnistan matalat hyvin nopeasti. Ohjeeksi sain mitata sokerit ennen ja jälkeen sukellusta ja toimia tilanteen mukaan.

Tavoitteenani olisi päästä sukelluskurssille, mutta se saattaa jäädä vain haaveeksi. Pidän kuitenkin toivetta yllä ja keskustelen lääkärini kanssa mahdollisuuksitani sukeltaa uudelleen laitteiden kanssa.