Vesiurheilukokemuksia pumpun kanssa

Kaksi pillin vihellystä ja starttialustalle seisomaan. Vesi vaikuttaa kylmältä, mutta äkkiä se siitä lämpeää. Paikoillanne ja pillin vihellys. 100 metrin rintauinti alkoi.

Harrastin uintia lähes koko alakoulun ajan eli vuosina 2006–2011. Harkkoja oli kolmesti viikossa ja kisoja pari kertaa kuussa. Rakastin uintia, mutta motivaatio loppui.

Katson ympärilleni. Sain juuri ohjeet mitä minun pitää tehdä, kun olen pieni ja sukkela. Kädet laidalle ja odotan koska kello soi. Kello soi ja syöksyn pallon perään ainakin pariin metriin pinnan alle.

Puhun nyt uppopallosta. Aloitin vuonna 2012 ja siitä asti olen pelannut kyseistä lajia. Tämän vuoden oon ollut tauolla kun toinen harrastus tuli tielle. Uppopallo on vähemmän tunnettu ja lisää siitä pääsette lukemaan seurani sivuilta täältä.

Molemmissa lajeissa joutuu olemaan irti pumpusta veden takia, mutta tämä ei ole vaikuttanut päivittäiseen hoitooni.

Saatoin laittaa pienen määrän insuliinia ennen harjoituksia estääkseni sokereideni nousun liikunnan aikana, ja tietenkin pidin repussa syötävää varmuuden varalta. Kanyylin vaihdon yritin ajoittaa aina harkkojen ajalle, niin sen sai pois ihosta. Uppopallossa se oli tärkeää, koska laji on hyvinkin kontaktiläheistä.

Syömiseeni harjoittelu vaikutti kuitenkin jonkin verran. Söin pikkasen enemmän aina edellisellä aterialla ja lähes heti reenien jälkeen. Näin sokerit eivät heitelleet yötä vasten pahasti.

Vesilajit ovat hyvää liikuntaa siinä missä mikä tahansa muukin, kesällä varsinkin. Uintitaito on tärkeä, ja se saattaa jopa pelastaa henkesi. Se tuo omat haastensa jokaiselle, mutta onneksi minulla on suhteellisen helppo sanoa, miten sokerit käyttäytyy suorituksen aikana.

Uikaa paljon kesän aikana ja pitäkää hauska kesän alku :)

Kuvat: public domain CC0