Säikähdys silmistä

Puoli vuotta meni, aikaa ei kuulunut. Sain ajan sittenkin vuoden päähän. Pääsinpähän sentään tutkimuksiin, ajattelin, kun aikani sain. Silmälääkärillä oli tällä kertaa hyviä uutisia. Silmäni ovat terveet. Siin vaiheessa tunsin onnistuneeni, sillä vaikka diabetekseni hoito ei ole parhaimmillaan, olen onnistunut parantamaan sitä. Sain siitä lisämotivaatiota hoitaa, sillä en halua pelästyä uudelleen. Mun silmiä katsotaan vielä kerran lääkärin toimesta ja sen jälkeen siirrytään takasin normaaliin käytäntöön.

Tiedän miten huono tasapaino vaikuttaa silmiin, mutta silti asia konkretisoitui itselle vasta silloin kun se todettiin. Pelästyin, mutta pieni ääni sisälläni käski minun petrata. Tein niin ja onnistuin. Se pieni säikähdys taisi tehdä hyvää. Sain motivaatiota hoitaa itseäni ja sen johdosta koin onnistumisen.

Olen tyytyväinen siihen, mitä lisätarkailuita diabeetikoilla on, sillä niillä pystytään estämään lisäsairaudet joita kukaan tai ainakaan mä en halua. Kenenkään toivelistaan ei toivottavasti kuulu lisäsairaudet.

Muistutan, että itseään ei saa pelotella lisäsairauksilla, mutta niiden olemassaoloa ei saa unohtaa.

Sateenkaarikuva: Ville Misaki CC BY-NC-ND 2.0