Berliini, Libre ja 25 tuntia bussissa

Oma tarinani Libren saamiseksi ei ole siitä perinteisimmästä päästä. Olin itse pohtinut, että pumpun vaihdon yhteydessä voisin ottaa puheeksi Libren, sillä silloin siitä olisi todennäköisesti eniten hyötyä pumpun kanssa. 

Kuitenkin huhtikuussa lääkärikäynnillä lääkärini näki Libren minulle hyödyllisenä, ja melkein minulta kysymättä laittoi minut jonoon. Lääkäri halusi nähdä, mistä korkea pitkäsokerini johtuu, koska mittaustulokset antavat eri infoa, missä sokerini menevät.

Pitkään painiskelin omatuntoni kanssa siitä, että ansaitsenko kudossokerisensorointia, kun en ole sitä itse pyytänyt ja tehnyt sen eteen töitä, jotta saisin sen. Lopulta pitkän pohdiskelun jälkeen totesin, että hoitohenkilökunta ei turhaan ihmisille librejä anna, varsinkaan pyytämättä, joten pitäähän sitä nyt kokeilla.

Testireissu Berliiniin

Päätin pistää Libren melkein heti testiin, ja lähdin yksin reissuun. Reissun varasin lauantaina, ja jo seuraavana tiistaina matkasin lentokoneessa kohti Saksan pääkaupunkia Berliiniä. 

Jaa että miksi yksin? Halusin saada itsevarmuutta puhua vieraille ihmisille. Nyt onnekseni etuna oli se, että menin maahan, jossa harvan äidinkieli on englanti. 

Yksin reissatessa ei ole velvoitteita kuunnella muiden toiveita, vaan voi vaikka syödä berliininmunkkeja joen vieressä aamupalaksi yhdeltätoista (mitä teinkin muutaman kerran) jos siltä tuntuu, tai viettää koko päivä pyörien kirpputoreilla. Minua ei pelottanut lähteä yksin, sillä tiesin pärjääväni diabeteksen kanssa ja viihtyväni hyvin yksin.

Reissu sujui ilman ongelmia. En joutunut hankaluuksiin lentokentällä tai missään muuallakaan Libren tai pumpun takia, ja koska kävelin hyvin paljon, sokerit pysyivät myös aisoissa. Saksassa tuoteselosteet olivat hyvin selkeät, joten hiilaritkin sai helposti selville. 

Yhtenä iltana hostellihuoneeseeni saapui belgialainen diabeetikko, jolla oli Libre. Siinä hetken keskustelimme Librestä ja muustakin diabetekseen liittyvää, ja nauroimme hauskalle sattumalle, että osuimme samaan huoneeseen. Harmikseni en kysynyt häneltä, joutuiko hän itse kustantamaan Librensä ja millaiset diabeteksen hoitokäytännöt on hänen kotimaassaan. Kuvaakaan ei ehditty nappaamaan, sillä hän oli vain yön samassa hostellissa ja jatkoi siitä omaa matkaansa hyvin aikaisin aamulla.

Berliini on todella kaunis kaupunki. Entisen Itä-Berliinin puolella itäblokin betonitalot, nykyiset modernit talot sekä viime vuosisadan alussa rakennetut talot sulautuivat hyvin yhteen. Bongasin myös erilaisia karhupatsaita, jotka olivat maalattu aina paikan nimen tai historian perusteella. Oma lempparini on ehdottomasti Berliinin metrokartan omaava karhu.

Kotiin maata pitkin

Lauantaina pakkasin tavarani ja suuntasin puoliltapäivin Berliinin kansainväliselle bussiasemalle. 

Paluumatkani alkoi 25 tunnin bussimatkalla Berliinistä Tallinnaan. Istumisen määrä kuulostaa varmasti tuskaiselta, ja sitä se viimeiset tunnit olikin. Nukuin hyvin huonosti sen yön, sillä minulla ei ollut tyynyä mukanani. 

Maisemia oli mukava katsella, sillä näin auringonnousun ja -laskun, mutta moottoriteiden ulkonäössä ei ollut eroa verrattuna Suomeen. Näin kuitenkin bussin ikkunasta öisen Varsovan ja heräävän Vilnan, jotka kyllä pääsivät listalleni kaupungeista joissa aion käydä. 

Kävin hakemassa kaupasta ennen matkaani kaksi kolmioleipää, taateleita, jugurttia ja vettä, joilla pärjäsin koko matkan Tallinnaan asti. Vettä jouduin kuitenkin bussista ostamaan,  onneksi se ei ollut kallista. Joten vinkkinä: ota paljon ruokaa, vettä ja hyvä tyyny mukaan, tulet vielä kiittämään itseäsi! Bussimatka oli sellainen kokemus, jota en tekisi uudelleen, mutta olen tyytyväinen että sen tein. Selkä, hartiat ja jalat olivat aivan jumissa, vaikka kävelin/juoksin kaikki mahdolliset vartin tauot, kun bussista pääsi ulos. 

Tallinnaan päästyäni kävelin suoraan hostellille ja huoneeseen päästyäni nukuin kahden tunnin päikkärit ja kunnon yöunet. Tallinnassa en väsymyksen takia tehnyt mitään sen ihmeellisempää. Seuraavana aamupäivänä tulinkin laivalla jo takaisin Suomeen.
 
Librestä oli todella paljon hyötyä reissun aikana. Bussissa minun ei tarvinnut koko ajan ravata roskiksen luona viemässä liuskoja pois, ja Berliinissäkin Libren antama ennuste helpotti päätöstä siitä, mitä syö tai liikkuuko kävellen vai julkisilla. Ja nyt arjessa tulee hoidettua itseään enemmän, kun ei tarvitse nähdä mittaamiseen niin paljon "vaivaa".