Diabetes ja munuaiset

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes lisäävät riskiä saada diabeteksen munuaistauti, ja diabetes on yleisin syy munuaistaudin aktiivihoitoon eli dialyysiin tai munuaissiirtoon.

Pitkään kestänyt huono sokeritasapaino, korkea verenpaine, tupakointi, dyslipidemia, ylipaino ja insuliiniresistenssi, myös tyypin 1 diabetesta sairastavilla, lisäävät diabetesta sairastavien munuaismuutosten riskiä. Miesten riski saada munuaismuutoksia on suurempi kuin naisten, ja taustalla vaikuttavat perinnölliset tekijät ja ympäristötekijät.

Ensimmäinen diabeteksen munuaistaudista kielivä merkki on albumiini-nimisen valkuaisen (proteiinin) erittyminen virtsaan. Tätä munuaismuutosten varhaisinta vaihetta kutsutaan lisääntyneeksi albuminuriaksi. Sen taustalla ovat vauriot hiusverisuonissa ja munuaiskeräsissä. Ominaista diabeteksen munuaistaudille on myös verenpaineen kohoaminen.

Joka kolmas tyypin 1 diabetesta sairastava sairastuu diabeteksen munuaistautiin: 20–30 %:lla havaitaan noin 15 vuoden sairastamisen jälkeen valkuaista virtsassa. Näistä henkilöistä noin puolella munuaisvaurio etenee munuaissairaudeksi.

Tyypin 2 diabeteksessa valkuaisen erittyminen virtsaan on tavallista jo silloin, kun tauti todetaan, noin joka viidennellä on jo diabeteksen diagnoosihetkellä lisääntynyt albuminuria. Lähes puolella kaikista tyypin 2 diabeetikoista on munuaissairaus, ja jopa 70 prosentilla hoidossa olevista on muutoksia munuaisissa.

Osalla diabetesta sairastavista diabeteksen munuaistauti näyttäytyy GFR:n eli glomerulussuodoksen alentumisena ilman lisääntynyttä albuminuriaa.

Seuranta avainasemassa

Lisääntynyt albuminuria ei aiheuta oireita. Munuaisten toimintaa seurataan tutkimalla virtsan albumiini- ja kreatiniinipitoisuuden suhdetta sekä tarkkailemalla kreatiniini-arvoa (krea) ja siitä laskettavaa glomerulussuodosta (GFR).

Käypä hoito -suosituksen mukaan albuminuriaa ja GFR:ää tulee seuloa vuosittain tyypin 1 diabeetikoilta, kun tauti on kestänyt yli viisi vuotta. Tyypin 2 diabeetikoille seulonta tulee tehdä heti taudin toteamisen jälkeen. Käypä hoito -suosituksen mukainen seulontamenetelmä on aamun kertavirtsanäyte. Koska albumiinin eritys vaihtelee päivittäin, diagnoosin tulisi perustua kahteen positiiviseen löydökseen kolmessa tutkimuksessa 3–6 kuukauden aikana.

Albuminurian ilmaantuessa munuaisvaurion eteneminen loppuvaiheen munuaistaudiksi voidaan vielä pysäyttää. Siksi sen seulonta ja hyvä hoito on äärimmäisen tärkeää. Kun albuminuria on todettu, ja sen riskitekijöiden hoitoa tehostettu, hoidon teho tulee Käypä hoito -suosituksen mukaan varmistaa 3–6 kuukauden kuluttua.

Tauti voidaan pysäyttää

Diabeteksen munuaistaudin pysäyttämisen keinot ovat samat kuin sairastumisen estämisen: hyvä hoitotasapaino, verenpaineen ja dyslipidemian hoito ja tupakoimattomuus sekä terveyttä ja normaalipainoa edistävät elintavat.

Jo puhjenneella munuaistaudilla on taipumusta edetä, 10-15 %:lla albuminuriaa potevista sairaus etenee munuaisten vajaatoiminnaksi. Taudin seuranta tehdään veri- ja virtsakokein: Käypä hoito -suosituksen mukaan seuranta tulee tehdä vähintään kerran vuodessa.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta voi johtaa  keinomunuais- eli dialyysihoitoon ja mahdollisuuksien mukaan potilaalle tehdään munuaissiirto.

Munuaisterveys on yhteydessä sydän- ja verisuoniterveyteen, ja heikentynyt munuaisterveys lisää muun muassa sydänkohtauksen ja ennen aikaisen kuoleman riskiä.